MirjamiParant pienet purot - isot joet

Ruokaa jonottavat ihmiset on kansallinen häpeä!

Luen Susanna Alakosken kirjaa Köyhän lokakuu, jossa kuvataan mm. ihmisen häpeää siitä, miten yhteiskunnallinen arvomaailma sulkee näköpiiristään köyhän olemassaolon ja yritykset nousta.

Toimeentulon riittämättömyys lukitsee ovet yhteiskuntaan, jossa hyvinvoivien on mahdollista kääntää katseensa.

Eräänä syksyisenä aamuna kävelin koirieni kanssa espoolaisessa, hyvin hoidetussa kirkkopuistossa. Hieman puiston ohitettuani, havaitsin paikan, joka kantoi nimeä Hyvä Arki.  Matkaa jatkettuani, näin ihmisiä jonossa, jono oli pitkä.  Oli elintarvikkeiden jaon aamu.

Suomalaisessa leipäjonossa ruokaa odottavan kansalaisen näkeminen on  hyväksytty.

On hyväksyttyä olla  köyhä. Tai hyväksyttyä olla köyhänä olemassa.

On hienoa, että ruokaa jaetaan, maksutta. On hyvä, että kaupat antavat ylipäivämääräiset tuotteensa köyhille. Niin kauan kuin kansalla on ruokaa, kansa on hiljaa.

Mielenkiintoista tässä onkin se, että elinehtoinen tapa ruuan hankkimiseksi siunataan.

Ihminen kertoo; "häpeä iskee kuin taivaalta putoavat jalkarätit, mutta ei tässä ole varaa muuhunkaan, kuin häpeään".  Minä sanon,  "häpeä ei Sinun, häpeä on huonosti hoidetun talouden".

Kuuntelin aamulla ammattiyhdistysliike Pron puheenjohtaja Rinteen haastattelua. Mies on ottanut haasteen sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajuudesta. Sovinnollinen mies vastaa toimittajan kysymykseen toimeentulostaan - Rinne myöntää olevansa hyvin pärjäävien listoilla. Näin lienee myös nykyinen Demarien pj.  Urpilainen.

Köyhien talven -pelastusoperaatioon kummallaakaan tuskin on kiinnostusta, sillä oma poliittinen ura noussee tärkeämmäksi.

Onko nyt niin, että hyvinvoinnin turmelemat johtajat ja päättäjät eivät enää pysty tunnistamaan, miten ihmisiä kohdellaan? Etusijalle nousee puolueen pärjääminen, puoluetuet ja oman profiilin nostaminen.

Rakennemuutoksen syyksi on liian helppoa kaataa jo pitkään tiedetty muutoksen välttämättömyys. Ihmisten hätää ei kuulla, sillä kuuleminen on raskasta.

Ruokaa jonottavat kansalaisemme on kansallinen häpeä.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Köyhien talvi -pelastusoperaatio käynnistyy lähiaikoina.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Köyhien Talven -lanseeraaminen on vaiheessa. Tänä aikana ihmisten, joita on kaltoin kohdeltu työelämässä, on hyvä saada äänensä kuuluviin. Myös kaikki YT-neuvottelujen lopputulemina irtisanotut ihmiset tarvitsevat yhteiskunnan ääntä.

Solidaarisuus -mentaali ei välttämättä toimi, sillä myös ammattiliitot näyttävät kyvyttömyytensä irtisanottujen työntekijöiden henkisessä tukemisessa.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Miksi köyhien pitäisi hävetä?

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Häpeä on tunne, joka nousee mm. verrokki -yhteiskunnasta. Muistan, miten äitini aikanaan häpesi sitä, miten serkkunsa puolison, diplomi-insinöörin kodissa hän totesi meille lapsille - minua niin orjuuttaa. Hän siis häpesi kouluttamattomuuttaan ja taloudellista niukkuuttaan.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Oskarille vastaan vielä, että köyhän ei tarvitse mitenkään hävetä. Silti, häpeän tunne ei ole järjellä hallittavissa. Jos menen sanomaan köyhälle, älä häpeä, se tuskin auttaa. Tunne on syvällä ja huomaan, miten Susanna Alakoski yrittää päästä irti köyhyyden häpeästä. Häpeästä on hänelle tulossa jopa eräs arvo, joka ylläpitää olemassaolon oikeutusta.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Köyhyyteen rooliutuminen on tietenkin oma issue. Silti, en pidä köyhäilystä, sillä se on valittu elämäntapa.

Todellinen köyhyys tarkoittaa selviytymistä elämän vaateista.

Elämä itsessään ei vaadi muuta kuin olemassaolon. Olemassaoloon on kuitenkin pakko sisältää hengissäpysyminen, joka edellyttää tankkausta. Elimistön merkillinen tarve edellyttää solutasolla aineenvaihduntaa, jonka tarjoaa vain suusta alas syötetty materia.

Jos tunteita ei olisi, olisiko elämä mielenkiintoisempaa kuin se nyt on?

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Menee hurskasteluksi. Köyhien sääliminen, rikkaiden sättiminen. Kuka nyt siitä ehdottomasti kannattaisi, että joidenkin täytyy jonottaa leipää. Köyhien joulukin uutisoidaan myös joka vuosi, mutta siihen se jää.

Mitähän tuo köyhäily sitten voisi olla. Sairaalloisen nuukia ihmisiä kyllä löytyy. Etenkin niitä, jotka ovat köyhiä ja kipeitä marttyyreitä kun on kyse jostain ikävästä uudesta velvollisuudesta. Mutta sitten kun pitäisi päästä etelänmatkalle tai hankkia uusi taulu-TV niin ihmeen kaupalla rahaa löytyy.

Jos koko maailmaa ajattelee, niin varsin varakkaat köyhät meillä on.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Köyhien lapsiperheiden jouluahan YLE:n keräyksinä toteutetaan vuosittain. Uskon, että se 70 euroa perheille, jotka diakonit tai toimeentulotuki -virkailijat ovat valinneet,on suuri apu. Kyse on siis lapsiperheistä, ei eläkeläisistä tai yksinasuvista köyhistä.

Rikkaiden sättiminen tässä tuskin on kyseessä, kyse on ennemminkin yhteiskunnallisesta tomimattomuudesta.

On selvää, että entispäivän köyhien perheiden lapset ovat nousseet yhteiskunnllisessa hierarkiassa hyvin pärjäävien joukkoon, mikäli ovat onnistuneet kouluttautumaan ja saamaan aseman, jossa palkka tuo kohentuvaa taloutta.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Minkähänlainen yhteiskuntamme pitäisi olla, että ilmaiseksi jaettava ruoka ei enää aiheuttaisi jonoja? Ainakin Espanjassa joku aika sitten siellä eläkepäiviään viettävät suomalaiset vielä olivat jonossa, kun paikallisia ruoka-avustuksia jaettiin, vaikka tuskin heillä mitään toimeentulo-ongelmia oli ja elintasonkin epäilisin olevan varsin mukava, jos kerran on ollut varaa hankkia huvila Espanjan aurinkorannikolta. Ehkä jossain Monacossa tavallisen arkiruuan jakaminen ei enää jonottamisen vertaa kiinnostaisi.

Mikael Kerokoski

Meinasin itse vastata juuri samaa. Suomessa jonotetaan vaikka puoli päivää jos jostain saa bensaa 10 sentin alennuksella. Saati sitten jos jotain saa ilmaiseksi...

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Jonottamiseen liityvä ajattelu on hieman kyseenalainen. Bensaan liittyvä jonottaminen on omalla tavallaan ilmiö, ei jokapäiväisen ruuan hankintaan kohdentuvaa kilpailua.

Mielikuvat siitä, että jossain bensa on vaikkapa esittämäsi 10 centtiä edullisempaa, on yleensä joukkohysteriaa.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Jani, mielenkiintoinen tieto. Olettaisin kuitenkin, että suomalaiseen mentaaliin ei sovi köyhäksi leimautuminen. Toisaalta ymmärrän, jos on aikaa ja ruokaa jaetaan maksutta, ihmiset jonottavat.

Ruuan arvonlisävero on tasavero. Tuloistaan huolimatta jokainen maksaa ruokaostoksistaan saman verran veroa - eli tasavero on omalla tavallaan hyväksytty, vaikka sosiaalidemokraattisessa ajattelumallissa vähemmän ansaitsevien pitäisi maksaa vähemmän.

Ruokaa jokainen joutuu ostamaan, halusi tai ei. Ruuan arvonlisävero kohtelee kaltoin alempien tuloluokkien kansalaisia. Mielestäni tässä olisi eräs tuloloukkujen purkamisen mahdollisuus.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Palaan suomalaisessa ajassa taaksepäin 60 -vuotta. Kansamme eli sodanjälkeisen ajan niukkuutta. Ostokorteilla rajoitettiin tiettyjen vaikeasti saatavien elintarvikkeiden hankintaa. Isälläni oli tuolloin kauppa ja muistan, miten asiakkaat joutuivat korttiensa kanssa rajaamaan ostoksiaan.

Ei silloin ihmisiä alistettu etsimään ruokaansa jonottamalla, jokaisella oli mahdollisuus saada TARVITSEMANSA.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Mirjami Parant: -"Ei silloin ihmisiä alistettu etsimään ruokaansa jonottamalla,"

Eikö isäsi kaupassa ollut jonoja?

-"jokaisella oli mahdollisuus saada TARVITSEMANSA."

Tiesiköhän ne ostokorttien tekijät varmasti jokaisen kohdalla, että mitä kukin tarvitsi?

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Isäni kaupassa ei ollut jonoja! Historiaa tutkimalla on mahdollista selvittää, mitä ostokortit edustivat. Kyse oli kuitenkin tuolloin säännöstelystä, joka merkitsi, että kukaan ei saanut enempää tietyn ajan sisällä kuin ostokorttien määrän kahvia, voita tai sokeria.

Mustanpörssin kauppa kuitenkin liennee tuolloinkin toiminut kiitettävästi.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Kansallinen häpeä korostuu, mikäli uskomme demokratiaan. Ruokaa jonottavat kansalaisemme ovat jo olleet ilmiönä pitkään. Sanon ilmiönä, sillä seitsemänkymmentäluvulla olisi ollut häpeällistä nähdä ns. kerjääviä suomalaisia.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Ensinnäkin, en siedä Leipäjono - metaforaa. Kysehän ei aidosti ole leipäjonosta, vaan kyse on hengissäselviytymisjonosta. Leivän merkitystä tässä ei pidä ylikorostaa.

Mitä tulee Heikki Hurstin pojalleen jätettyyn uskonolliseen viitekehykseen laupeudentyön tekemisestä, on selvää, että myöskään Helluntalaisuuteen perustuva yhteisö ei voisi auttaa hätää kärsiviä, ellei jokin toimiva yhteisö keskustelisi auttajatahojen kanssa.

Näyttääkin siltä, että hengelliset yhteisöt kuten Pelastusarmeija, toimivat köyhien tukijoina. Heille köyhät tulevat tarpeeseen, kenties jopa toimintansa elinehdoiksi.

Onko niin, että yhteiskunnat tarvitsevat köyhänsä, joita hengelliset yhteisöt pääsevät heitä pelastamaan?

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Huoleni tällä hetkellä on se, että yksikään poliittinen puolue ei tässä ajassa ole aidosti niiden ihmisten puolella, joiden elämänolosuhteisiin olisi tärkeää puuttua.

Poliittinen kilpajuoksu näyttää sumentavan realiteetit yhteiskuntamme merkittävimmistä voimavaroista, työläisistä, jotka voimiensa äärirajoilla yrittävät säilyttää työpaikkansa.

Millään terveellä valtiolla, ei ole varaa pelata yhteiskuntansa arvokkainta pääomaa, työntekijäreserviä, joka lopulta kuitenkin on se voimavara, jonka työstä myös poliitikot leipänsä tienaavat.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Noita jonoja on oikeastaan kaikissa muissa EU-maissa, paitsi Ruotsissa. Ruotsin valtio on kieltäytynyt EU:n antamasta köyhien ruokatuesta, koska se jouduttaisiin jakamaan "leipäjonoissa" ja Ruotsi ei ole tottunut sellaiseen.

Onko moinen snobismi, joka estää köyhiä saamasta ilmaista ruokaa, parempi asiaintila kuin leipäjonot?

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Olettaisin, että Ruotsilla on omat köyhänsä - silti toimintamallit saattavat olla erilaisia.

Maria Stenhag

Tukholman keskustassa Klara-kirkon puistossa jaetaan ruokaa ja sielläkin on jonoja.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Maria, hienoa, että kommentoit! Mahtaako ruuanjakajan tehtäviä hoitaa paikallinen diakoniatoimi?

Toimituksen poiminnat