MirjamiParant pienet purot - isot joet

Kun mies itkee, alkaa tapahtua

Kuva itkevästä kreikkalaisesta eläkeläismiehestä tyhjentyneen pankkiautomaatin vieressä on havahduttanut ihmisiä ympäri maapallomme. Ehkä eniten miehiä.

Nyt australialainen, menestynyt mies, kreikkalaisen isän poika, tunnisti itkevän. Itkevä mies on isänsä ystävä. Tästä Australiaan muuttanut kreikkalaismies sai impulssin ryhtyä toimiin. Keräyksiä, rahalahjoituksia, suoraa toimintaa.

Miehen itku koskettaa. Koskettaa kenties enemmän kuin naisen tai lapsen. Jälkimmäisten itkuun on turruttu, miehen itkuun ei, vielä.

Kuva puhuu enemmän kuin sanat. Kuva on myös tunnetta, jonka sanat saattavat turmella.

Luin eilen Jörn Donnerin Pikku Mammutin, jossa hän päiväkirjauksissaan useampaan otteeseen tunnistaa itkuisuutensa. Itkeminen saattaa hämmentää ns. raavaan miehen. Mistä ihmeestä ne suolaiset vedet kumpuavat silmiin, enhän minä nyt mitenkään voi itkeä.

Isäni, sotaveteraani, ei itkenyt. Paitsi silloin, kun hänen lapsensa kuoli. Oli lupa itkeä. Seuraavan kerran hän itki, kun vaimonsa, äitini, oli viety sairaalaan. Menin hänen luokseen. Näin lohduttoman vanhan miehen, joka itkee.

Minulla on viisi veljeä. He ovat itkunpidättämisen mestareita. Paitsi, ehkä vanhin heistä, joka menetti äitinsä synnyttyään, isäni ensimmäinen puoliso.

On selvää, että poikia ilmeisimmin edelleen vahvistetaan sloganilla;  'pojat eivät itke'!

Olin jo siinä ymmärryksessä, että pojille suodaan myös itku siinä missä naurukin. Eipä taida.

Sen sijaan, suomalaisessa ajanvieteohjelmistossa on kehittynyt miehille ilmeisesti hyväksi havaittu nauratusilmiö.

Jopa itkulle sijaistoimintona?

Äärirajoille menevää naurautusta harjoittavat ohjelmaformaatit, kuten - no, jääkööt sanomatta, mutta näen ex-leppävirtalaisen Mikko Kuustosen kikattelevan, näen standup -koomikkojen kootut naurut, kirjailijan,  jonka vitsailuista on aina 'pakko' nauraa.

Onko naurusta tullut miehen itkulle vaihtoehto?

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Yle Puheessa Ali Jahangri (meniköhän oikein?) nauraa paljon. Olen samanlainen nauraja itsekin, erityisesti pikkusisareni kanssa. Nauru tarttuu. Huomaan Puhe radiossa Alin ohjelmaa kuunnellessani, miten Alin hieno nauru nostaa suupieleni ylös. Kyllä, nauru tarttuu.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Onko naurusta tullut miehen itkulle vaihtoehto?"

Tuo "pojat eivät itke" on yksi vanha sanonta, mutta toinen yhtä yleinen on:
"räkänokasta mies tulee, vaan ei tyhjän naurajasta".

Joten oikea mies ei itke eikä naura!

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Jukka K, sorry, unohdin tuon tyhjännaurajan. Joka tapauksessa tyhjännaurajuus on tätä päivää. Saattaa helpottaakin.

Itkutusformaatteja en ole vielä tunnistanut. Olisi parempi itkettää, sillä silloin stressihormonit poistuvat kehosta.

Mitä taas tulee itkuun, tunnistan miesten 'alkoholihöyryisissä -itkuissa' kuoleman pelon.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Onhan tuo itkuformaattiohjelmakin olemassa:

"Vain Elämää". Tulee taas syksyllä.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #4

Vain elämää -itkuformaatti hitautuu, sillä itkijämiehet, kuten Loiri, väistyvät. Sen sijaan, artistit, joiden levytyksiä muut läsnä olevat tulkitsevat, eivät näytä itkevän. Näin on todettava.

Enimmäkseen naiset itkuisuuttaan esittävät/itkevät. En tunnista, että olisi edes tarpeellista. Naiset saattavat herkistyä pelkästään omien tulkintojensa reformulaatiosta.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#3

Terapeutti sanoi masennuspotilaalle, että itku on parasta terapiaa. Se tulee syvältä.

---

Raamatussa kuulema Jeesus nauraa kaksi kertaa, mutta itkee usein. En osaa tehdä siitä mitään johtopäätöstä.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #12

En minäkään osaa, sillä Raamattu on myös tulkintojen genreä!

Itkuun on kuitenkin suomalaisessa todellisuudessa niitattu nolostuminen.
Luen usein 'somesta' viestiä, miten vaikkapa julkisissa tiloissa kuultu musiikki voi nostaa tunteet pintaan, alkaa itkettää, jos on menetetty jotain, on tullut jätetyksi tai muutoin vain on herkällä tuulella. Mutta sitä hävetään. Mitä muut ajattelevat, jos tässä kyyneleitä pyyhin.

Pieni koirani reagoi itkuuni herkästi. Hän tunnistaa nopeasti mielialani ja tulee nuolemaan kyyneleeni. Mietin, miksi eläinkunnan empatiaymmärrys on ihmisen empatiaa vahvempi.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Minä en ymmärrä itkemistä, enkä sitä, miksi sitä pitäisi erikseen korostaa. Se on jälkitila, yksi tapa monien muiden joukossa reagoida. Mitään se ei ratkaise tai muuta.

Tulee jos on tullakseen. Ei lapsia tarvitse siihen rohkaista. Ei tyttöjä tai poikia. Ne kengät eivät mene itkemällä jalkaan.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Antti, U., pidän tuosta lauseestasi > Ne kengät eivät mene itkemällä jalkaan. Toisaalta, useimmiten lasten liian pienten kenkien jalkaan laittaminen itkettää, niin lasta kuin kengän laittajaa. Symbolisesti itkulla on merkitys.

Itku on luonnollinen tapa viestiä. Vauvana todennäköisin itku on viestintää joko nälästä, kivusta tai yksinjäämisestä.

Aikuisena itku voi purkaa menetystä, pettymystä, kaltoin kohtelua tai itseen kohdistuvaa ulkoista aggressiota. Myös edelleen joitakin lapsena kohdattuja turhaumia.

Sisäänpäin kääntynyt aggressio on vaarallinen, itkettävän ahdinko, jota ihminen ei pysty itkemään. Itkemättömyyden seurauksena useimmat väkivallan teot näyttäytyvät vaihtoehtoina.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Menetys on ainut, josta on omakohtaista kokemusta.

Minä uskon, että ihmiset jotka ovat biologisesti alttiimpia itkemään, kuvittelevat, että se on kaikille muillekin mahdollista.

Itse tulen yleensä vihaiseksi, enkä millään usko, että se on itkemätöntä itkua sen enempää kuin itku on kokematonta vihaa. Kellään ei ole monopolia määritellä miltä kenestäkin pitäisi tuntua.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #11

11#

Tunteiden määrittelyn monopoli - mietin, kyllä, jotkut alistavat, mutta eivät yksilön tunteita muuksi muuta.

Itse tunnistan tunnepanttaamisen - kun tsunami lähtee, on se pelottavaa.

Mutta lopulta helpottaa suunnattomasti, vaikka jossain määrin nolottaakin.

Yleensä triggerinä eli laukaisijana toimii jokin ulkopuolelta tullut sana tai teko, jonka seurauksena sisäinen paine purkautuu. Monesti, ei niin tyylikkäänä kuin itse olisi toivonut.

Puhumisen merkitystä haluan korostaa, vaikka puhuminenkin on oppimisen tulosta. Uskaltamalla ajoissa tunnistaa itseensä kohdistuneen vääryyden, kaltoinkohtelun tai minkä tahansa tunnetasolla merkittävän huolen, puheeksiottaminen saattaa olla keino vapautua.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

"Silmäluomet kostuivat. Pitkän aikaa puri Jalovaara hampaitaan yhteen koettaen terästäytyä. Mutta hartiat alkoivat nytkähdellä ja katkera , väkivaltainen miehen itku vavisutti häntä. Nyyhkytystensä lomassa hän toisteli yhä hapaitaan purren:
Me kuulimme... saimme kuulla... Suomi on kuollut ... ja sen... jo hautoja peittävi hanki...hanki...

(Tuntematon sotilas, Väinö Linna)

- Kirjan viimeinen sivu. Jatkosota on juuri loppunut. Sodassa kaatui 63200 suomalaista sotilasta.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Kiitos kommentistasi Pekka T. Linnan erinomainen kuvaus siitä, miten hampaita purrenkaan, miehen itku ei tyrehdy! Eli, tässä kuvataan aitoa kokemusta siitä, miten itkulle miehen ei pitäisi antaa tilaa, mutta kovan paikan tullen, itku ottaa itse paikkansa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Hienosti kirjoitat Mirja, kiitos.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Kiitos Jorma M. palautteestasi! Itku on mahtava ihmisen suojelija.

Toimituksen poiminnat